Ympäristösuunnittelu
Alkuperäiskansojen vaihtoehdot kestävämmälle pandemianjälkeiselle maailmalle

Sijoittajat ja kauppasopimukset päättävät pitkälti mitä kasvatetaan, tuotetaan, kaivetaan, valmistetaan, ja toisaalta mitä suojellaan. Kun näitä keskeisiä päätöksiä tehdään, tulisi alkuperäiskansojen näkemyksille, ympäristötiedolle ja arvoille antaa paljon suurempi rooli.

Kirjoittanut Pirjo Kristiina Virtanen

Alkuperäiskansoja asuu kaikilla mantereilla ja heidän maansa suojaavat poikkeuksellista luonnon monimuotoisuutta. Tämä johtuu siitä, että alkuperäiskansojen ajattelussa ihmiset, kasvit, eläimet ja muu elämä ovat riippuvaisia toisistaan. Käsitys olemassaolosta suhdekeskeinen, muodostaen sosioekologisia järjestelmiä. Esimerkiksi Amazonin sademetsän apurinãt pitävät palmupuita esivanhempinaan ja uskovat, että niillä on suora yhteys sateisiin. Myös saamelaisten näkemyksessä joillain vuorilla on omat joikunsa siinä missä ihmisillä, mikä osoittaa niiden samankaltaisuutta.

Valtayhteiskunnan kestämätön talous on lisännyt maankäyttöä ja biodiversiteetin katoa katastrofaalisella tavalla. Yritysten, sijoitusten ja vapaakauppasopimusten monimutkainen verkosto perustuu ajatukseen eksponentiaalisesta ja lineaarisesta kasvusta. Neuvottelun alla oleva EU-Mercosur-kauppasopimus voi lisätä naudanlihan, soijapavun, sokerin, riisin, maissin ja selluloosapuun tuontia Eurooppaan, vaikka näitä tuotetaan jo nyt kestämättömällä tavalla. Tämä kasvu kytkeytyy moniin tukiin, joita kohdennetaan lannoitteille, maatalouskemikaaleille ja infrastruktuureille. Suunnitelmat Jäämeren radasta olivat myös vahvasti kytköksissä luonnonvarojen louhintasuunnitelmiin arktisella alueella.
Ympäristö- ja ilmastomuutokset ovat jo järkyttäneet ihmisiin saakka ulottuvia ekosysteemejä. Tulvat, äärilämpötilat ja vuodenaikojen muutokset ovat nähtävissä tundrilla, kaupungeissa ja  sademetsissä. Mikään ei tapahdu tyhjiössä: arktisen jään sulaminen vaikuttaa muuhun maailmaan ja Amazonin ilmankosteuden vaihtelu tuntuu Euroopassa asti.

Ympäristörikokset loukkaavat alkuperäiskansojen oikeuksia

Pandemianjälkeisessä maailmassa on aika pohtia, haluavatko päättäjät jatkaa samalla tiellä vai luoda jotain uutta. Pitkälle tulevaisuuteen katsominen voisi edistää terveempiä talousmalleja. Kiertotalous, luontopohjaiset ratkaisut ja degrowth-ajattelu (eli kulutuksen systemaattinen vähentäminen) ovat lupaavia pitkän aikavälin ratkaisuja planeetan ongelmiin. Mutta ovatko ne tarpeeksi tehokkaita pysäyttämään maananastuksen, saastuttamisen ja luonnonmullistukset, joita monet pitävät rikoksina ihmisyyttä vastaan?

Ympäristörikokset loukkaavat erityisesti alkuperäiskansojen oikeuksia. Alkuperäiskansoille ympäristön tuho on myös kulttuurinen, lingvistinen ja taloudellinen uhka, sillä ympäristö on osa alkuperäiskansojen holistista aineellista ja aineetonta kulttuuriperintöä. Muutokset maa-, vesi- ja metsäalueissa ovat tuhoisia alkuperäiskansojen yhteiskunnille ja häiritsevät elämää ylläpitävien voimien suhteita.

Alkuperäiskansat kohtaavat enenevissä määrin väkivaltaa yrittäessään puolustaa maitansa. Amazonin sademetsässä alkuperäiskansojen maiden valtaukset ja valtion valvonnan puute alueella ovat lisänneet jopa ympäristönpuolustajien kuolemia. Amazonin paikallisyhteisöt ovat kuitenkin jatkaneet omien maidensa valvontaa ja suojelua parhaansa mukaan, mutta niiden resurssit ovat rajalliset.

Alkuperäiskansat on otettava mukaan päätöksentekoon

Kansallisvaltiot ovat pitkälti sivuuttaneet poliittiset vastuunsa eivätkä ole konsultoineet alkuperäiskansoja. Lainsäädäntöä on jopa yritetty muuttaa, ja kaivoslupia on annettu luonnonsuojelualueille. Konsultointi on laissa säädetty tilanteissa, joissa taloustoiminta, hallinnollinen tai laillinen toimi voi vaikuttaa alkuperäiskansojen maihin, luonnonvaroihin tai elämäntapoihin. Tämä oikeus tunnustetaan monissa perustuslaeissa, itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevassa yleissopimuksessa (1989), YK:n julistuksessa alkuperäiskansojen oikeuksista (2007) sekä biodiversiteettisopimuksessa (1993), jossa mainitaan joukko periaatteita alkuperäiskansojen mailla toteutettavien uusien hankkeiden vaikutusten sekä niiden sosiokulttuuristen ulottuvuuksien arvioimiseksi.

Alkuperäiskansataiteen työkaluja Fairbankissa, Alaskassa. | © Pirjo Kristiina Virtanen Konsultointi ei tarkoita vain asioista ilmoittamista vaan dialogin ylläpitämistä pitkällä aikavälillä. Konsultointi ei ole vain julkinen kuuleminen. Keskustelussa pitäisi olla aikaa positiivisten ja negatiivisten vaikutusten pohtimiselle sekä kysymyksille, esimerkiksi silloin kun byrokratia tai tekniset termit vaikeuttavat asian ymmärtämistä. Vuonna 2018 YK:n ihmisoikeusneuvoston alainen neuvoa-antava asiantuntijamekanismi (EMRIP) julkaisi tutkimuksen vapaasta ja tietoon perustuvasta ennakkosuostumuksesta ihmisoikeutena. Tutkimukseen perustuvan esityksen mukaan kansallisvaltioiden on varmistettava, että alkuperäiskansoilla on tarvittavat resurssit ja kapasiteetti osallistua konsultaatioprosesseihin.

Alkuperäiskansat ovat tärkeitä toimijoita, ja heidät on otettava mukaan investointeja, vapaakauppaa ja yritystoimintaa koskeviin sopimuksiin kansainvälisesti, kansallisesti ja alueellisesti. Alkuperäiskansat ovat myös itse taloudellisia toimijoita ja tarvitsevat markkinoita. Riskinä on, että investoinnit eivät kehitä alkuperäiskansojen kestävyyden idean mukaisten tuotteiden markkinoita.

Osallistavampaa tiedonhankintaa

Alkuperäiskansat ovat osoittaneet toimivia tapoja suojella elämää alueillaan ja heitä kannattaa kuunnella. Heidän maakeskeiset näkemyksensä eivät kohtele planeettaa loputtomana resurssina, jota voi riistää nopean tuoton toivossa. Alkuperäiskansojen näkemykset eivät myöskään perustu binäärisiin kategorioihin kuten ”ihminen” ja ”luonto”, sillä heidän ajattelussaan nämä ulottuvuudet ovat yhteydessä toisiinsa ja molemmat ovat osa ”kulttuuria”. Tällaisen ajattelun soveltaminen ja omaksuminen voi edesauttaa uusien toimintatapojen, mallien ja lainsäädännön kehittymistä myös laajemmin.

Alkuperäiskansojen kanssa yhdessä tuotettua tietoa ja  tutkimusta, josta muut voivat hyötyä eettisesti kestävällä tavalla, on jo paljon saatavilla. Viime vuosina erityisesti useat alkuperäiskansojen tutkimusohjelmat ja alkuperäiskansoihin kuuluvat tutkijat ovat luoneet uutta akateemista tietoa. Tämä tieto voi edelleen edistää osallistavampaa tiedonhankintaa ja ymmärrystä erilaisista sosiaalisista todellisuuksista ja arvoista. Valtayhteiskunnan näkökulmasta alkuperäiskansat voivat tarjota uusia näkökulmia kestävämpään tulevaisuuteen.

Pandemianjälkeisessä tulevaisuudessa ympäristöä ja alkuperäiskansoja koskevan lainsäädännön tiedostaminen ei riitä – sitä pitää myös noudattaa ja kehittää. Tämä edellyttää tarkkaa suunnittelua, jotta voidaan taata paikallisten osallistuminen päätöksentekoprosesseihin ja niiden seurantamekanismeihin. Silloinkin kun asiasta on keskustelu, saattavat poliittiset päätökset kuitenkin olla ristiriidassa alkuperäiskansojen näkemysten kanssa. Planeetan selviytymisen kannalta alkuperäiskansojen tietämys ja arvot tarvitsevat enemmän tilaa pandemianjälkeisessä maailmassamme.