Monimuotoisuus lastenkirjoissa
Pulaa maahanmuuttajataustaisista sankareista

Nyky-yhteiskunnan kuvaamisessa Saksan lastenkirjallisuudella on vielä parannettavaa.

Kun rouva Waas lopulta avaa oudon paketin, Lummerlandin asukkaat ovat ihmeissään: posti on tuonut tummaihoisen vauvan, joka katselee hämmästyneenä ympärilleen. Myös Michael Enden  lastenkirjaklassikon Jim Knopf und Lukas, der Lokomotivführer  lukijat olivat  luultavasti ihmeissään, kun kirja vuonna 1960 julkaistiin. Nuori sankari Jim vei heitä kiehtoviin seikkailuihin, jollaisia muista saksalaisista lastenkirjoista sai hakemalla hakea. Hän oli rakastettava, aina valmis toimintaan, nokkela ja — niin kuin nykyisin sanottaisiin — maahanmuuttajataustainen.
 
Nykyään Saksassa ei voi kuvitellakaan päiväkoteja eikä kouluja ilman suloisia ja nokkelia maahanmuuttajataustaisia lapsia. Mutta kuvakirjoissa ja lastenkirjoissa he eivät ole läheskään yhtä itsestään selvästi läsnä kuin todellisuudessa. Tilanne koskettaa varsinkin perheitä, joiden juuret eivät ole pelkästään Saksassa. Aika ajoin kustantamot saavat kirjeitä, joissa perheet kuvaavat tilannettaan: Lapset eivät usein tunnista itseään saatavilla olevista kirjoista.

Tummaihoisia tuskin nimeksikään

Samankaltaisia olivat kokemukset monikulttuurisessa päiväkodissa Maimounassa Hampurissa, kun siellä 2012 haluttiin esitellä lastenkirjoja, joissa olisi sankareina tummaihoisia tyttöjä. Lastentarhanopettajat saivat huomata, ettei tummaihoisia juuri esiinny useimmissa Saksassa julkaistuissa lastenkirjoissa. He löysivät etsimänsä Yhdysvalloista ja Britanniasta, mikä ei yllättä Aladin-kustantamon Klaus Humannia: "Erilaisuutta käsitteleviä kirjoja ostamme lähinnä ulkomailta”, hän kertoo." Sieltä löytää helpommin luonnollista, mutkatonta aiheenkäsittelyä, kun taas saksalaiset kirjat tuntuvat usein teennäisiltä.

Saksalaisissa lastenkirjoissa kyllä on myös maahanmuuttajataustaisia henkilöitä - tosin melkein aina osana jotakin ryhmää, ei yksittäisinä sankareina. Olipa kyse Heike Abidin kirjasta Dancing Girls tai Andreas Schlüterin ja Irene Margil kirjasta Fußball-Haie tai - saksalaisessa lastenkirjassa on lomakaveruksissa, tyttöporukoissa ja urheilujoukkueissa miltei aina jäseniä, joiden perheenjäsen tai toinen vanhemmista on kotoisin jostain muusta maasta. Aina ei ole ollut näin. "Kuinka ylpeitä olimmekaan, kun julkaistuamme noin 15 vuotta Conni-sarjaa lisäsimme turkkilaistytön lastentarhaan, johon tarinat sijoittuvat!", muistelee Humann, joka toimi vuoteen 2012 asti Carlsen-kustantamon johtajana. Sarja selittää lapsille maailmaa Conni-tytön puuhien kautta ja on yksi Carlsen -kustantamon pitkäaikaisia suosikkeja.

Ja juuri menestyminen kirjamarkkinoilla on ilmeisesti monien kustantajien huolenaiheena. "Lastenkirja, jossa on ulkomaalaistaustainen sankari", sanoo eräskin kirjakauppias, "koetaan heti ongelmakirjaksi, erityisesti lasten vanhempien taholta. Ja juuri vanhemmat niitä lastenkirjoja ostavat." Suuren saksalaiskustantamon työntekijä kertoo jopa, että syntyperältään selvästi afrikkalaisia tai aasialaisia esittävät kuvat jätetään tarkoituksellisesti epäselviksi kansikuvissa. Joskus kustantamoissa kuulemma jopa käsitellään käännöskirjojen kuvituksia vaalentamalla hahmojen ihonväriä sopivammaksi Saksan markkinoille. Jälleen ajatellaan lasten vanhempien otaksuvan, että kirja käsittelee ulkomaalaisten sopeuttamista — pikemminkin kuin heidän pitävän asiaa itsestään selvänä.

Netissä törmää dogmaattisiin kirja-arviointeihin

Aihe on hankala ja sitä pohditaan usein yhä uudelleen ja uudelleen. Se, joka kertoo tarinoita tummaihoisista sankareista Afrikassa, saa usein kuulla, että valkoisten eurooppalaisten olisi pidettävä näppinsä irti tällaisista aiheista. Näin kävi lastenkirjailija Kirsten Boielle, jonka tuoreimman kirjan nuori valpas sankari, Etsivä ja herrasmies Thabo selvittelee Rhino-sarvikuonon tapausta eteläisessä Afrikassa. Toisaalta verkkokauppa Amazonista löytää lastenkirjoista arvioita, joissa on mainintoja pelkästään siitä kuinka monta maahanmuuttajataustaista lasta kussakin kirjassa on ja minkälainen heidän roolinsa on - aina suhteessa ilmeisesti saksalaisiin hahmoihin. Kirjankustantaja Monika Osberghaus Klett Kinderbuch –kustantamosta kutsuu näitä dogmaatikkoja "vaalealettisten laskijoiksi". Tarvitaan yksinkertaisesti aikaa ennen kuin aihe löytää tiensä lastenkirjoihin täysin neutraalilla tavalla, hän sanoo.

Siitä, miten tämä voisi tapahtua, on hänen kustantamonsa sarja Die wilden Zwerge (kirj. Meyer, Lehmann, Schulze) hyvän esimerkki: Kaikista tämän eloisan lastentarhan maahanmuuttajataustaisista pojista ja tytöistä ei näe, että heidän perheensä tulee toisesta maasta. Joskus pelkästään yksi lause osoittaa, että esimerkiksi jokin poika on yksi heistä, joiden vanhemmat tulivat Kazakstanista Saksaan viimeisen muuttoaallon mukana. Ei mikään iso juttu. Mutta hiljainen rikastuttava lisä tähän kirjaan.